ahh kyllä musiikki on vaan lääke kaikkeen. Itse uskon sen parantavaan voimaan.:) valitettavasti musiikilla on mulle vaan välillä sellainen vaikutus että alan miettimään surullisia asioita.. kuten menneitä aikoja. ja ne on PAHOJA ASIOITA! tai siis ei mulle ole tapahtunut mitään pahaa, päin vastoin, mutta kun mietin niitä vanhoja aikoja alan haaveilemaan niistä. Tuntuu että haluan lisää jännitystä elämääni. Mulla on syysmasennus!!!! Ihan oikeasti. Musta tuntuu että mun elämä on niin tylsää, aina samaa arkea ja rutiinia, mitä tavallaan rakastan, mutta samalla haluaisin kokea paljon jotain uutta! Ottaa KAIKEN irti elämästä, tehdä irtiottoja ja extempore reissuja, kokea ehkä vielä ihastumisia. Mutta, mulla on nyt täydellinen poikaystävä, ihana paras kaveri ja muutenkin sosiaalinen asema ok. Mutta MIKÄ ihmistä vaivaa kun haluaa tyhjästä nyhjästä ongelmia?! Sori nyt ei liity mitenkään laidutukseen tämä...Mutta pakko avautua. Tuntuu hirveeltä. Monet haaveilee että niillä olis tällainen tilanne. Mutta mä en?! Mä haluaisin lähteä näkemään maailmaa, edes vähäksi aikaa eri kaupunkiin ja tehdä jänniä juttuja! Ahh. Suuri kysymys onkin, tuoko se sinkkuus sitä?? KERTOKAA MULLE SINKUT. mitä mä TEEN!? pää hajoaa. Haluaisin vaan keskittyä laihdutukseen mutta nämä asiat pyörivät mun päässä. Tavallaan rakastan lähteä lenkille aina kun mulla on ongelmia :p terapeuttista. blaah.. olen varmaan vaan todella typerä kun "keksin" tällaisia ongelmia?! vai olenka?? help me!
Ja sen laihdutuksen pariin.. eilen olin tosiaan siellä tunnin lenkillä ja kalorit olivat alhaiset, siihen asti kun pääsin poikaystävälle.:( söin pari riviä suklaata, muutaman salmiakin ja pari ruisleipäääää... mihin mun motivaatio aina katoaa sen luona?! I dont know. Nyt mä meen jumppaamaan koska lenkille en enää ehdi kun täytyy taas rientää menoihin ja illemmalla treenit.:)
pusut kaikille!<3 JA Hyvää viikonloppua!!:)
Itse asiassa just äsken totesin että ne farkut menee vaivattomasti jalkaan!!! Oon niin iloinen että palkitsen itseni tunnin lenkillä :D
VastaaPoistaJa musiikki tunnetusti avaa padot. Mulle kävi pari päivää samalla tavalla... Mäkin oon miettiny noita irtiottojuttuja... Mä haluaisin vaan ottaa ja lähteä jonnekin, ilman mitään sen kummempaa miettimistä. Mulla on ihana poikaystävä, joka ei kuitenkaan ole halukas lähtemään mun kanssa minnekään, ei edes katsomaan auringonlaskua tai juomaan kaakaota uuteen kahvilaan. Haluaisin niin kovasti tehdä uusia jännittäviä juttuja, mutta kun... On tää vaikeeta, oikeesti, mä tiedän miltä susta tuntuu (tai ainakin kuvittelen tietäväni :)).
mitä jos lähtisit näkemään maailmaa poikaystäväsi kanssa? eikö se onnistuisi, saada uusia kokemuksia hänen kanssa yhdessä?:) tykkään sun blogista muuten hirmusasti, toivottvasti postaat jo pian uudelleen!:) tsemppiä!
VastaaPoistaUsko mua, sinkkuna ei ole kivaa..Joo, saa tehdä mitä haluaa milloin haluaa kenen kanssa haluaa eikä sitä tarvii selitellä kellekään, mut olis se oikeesti vaan niin ihanaa et olis joku jonka viereen vois aina iltasin käpertyä...
VastaaPoistaMulle tulee välillä vähän samanlainen olo, mulla on ihanamahtavatäydellinen poikakaveri(no, kihlattu) ja maailman ehdottomasti upein paraskaveri, mutta silti kaipailis jotain muuta. Olis kiva taas ihastua tai vaikka lähteä kokonaan uuteen paikkaan. Haluaisin muuttaa pois nykyisestä kaupungistani, mutta muru ei halua muuttaa. Muistan kun olin sinkku niin kyllä mää siitä ainakin nautin, oli niin vapaa. Loppujen lopuksi en kuitenkaan uskalla tehdä mitään suuria päätöksiä ja toisaalta olen tyytyväinen kun ainakin on asiat mallillaan.
VastaaPoistaSori, tulipas sepustus :D